pitkästä aikaa...

Minna:
Loppua kohden tämä blogin kirjoittelu näkyy jääneen entisestään...

Pientä päivitystä keväisen lomareissun jälkeisiin tapahtumiin:
Kaksi viikkoa loman jälkeen sää oli täällä aivan ihana! Pitkähihaisia vaatteita ei tarvinnut ennen iltamyöhää ja aurinko nosti fiilikset korkealle! Samalla minulla oli kuitenkin kaikkein pahin kiire koulun kanssa. Huhtikuun viimeinen viikko oli meillä tentti- ja esitelmäviikko ja samalle viikolle piti kirjoittaa myös ryhmätyöraportit labrakursseista jne. Tentit kuitenkin tulivat ja menivät. En ole täysin tyytyväinen panostukseeni, toisaalta itsensä motivoiminen kielen takia vaikeisiin pikakirjoitustentteihin oli vähän haastavaa. Osa tenteistä oli ihan ok, osa vähän vaikeita. Kurssien aikana olin kuitenkin ollut läsnä lähes poikkeuksetta, joten ihan hyvin mielestäni ymmärsin asiat.

Viimeisen esitelmän aikana, perjantaina huhtikuun viimeisenä päivänä, sää muuttui täysin. Alkoi sade. Wappupiknikiä juhlimme Parc Paul Mistral -puistossa ihanan puun alla, joka antoi meille melkein täyden sadesuojan. Urhoollisesti paikalle raahusti myös muita kuin suomalaisia ja vietimme ihanat 8h ihanalla piknikillä.

Kurssien loppuminen ja sään muuttuminen sattuivat ikävästi samaan aikaan. Wapun jälkeiset pari viikkoa tuntuivat aika tuskaisen pitkiltä täällä. Masentava kylmyys ja vesisade eivät inspiroineet oikein mihinkään ryhtymistä ja 26 m^2 asuntokin oli aika äkkiä siivottu lattiasta kattoon. Onneksi mun ja Jarnon vanhemmat ja Jarnon pikkuveli tulivat käymään pitkäksi viikonlopuksi helatorstain aikoihin. Sää silloin oli jo aavistuksen parempi (eli ei satanut ihan koko aikaa), mutta Suomen helteisiin verrattuna taidettiin jäätyä täällä.

Tämä viikko valkenikin jo aivan erilaisena ja sain taas auringosta ihan uskomattomasti uutta energiaa. Eilen kävin (vähän vahingossakin) yli 25 km pyörälenkin hienolla keltaisella métrovélollani. Seurailin Isèren rantoja kohti itää. Tie vaihtui jossain vaiheessa kivikkoiseksi hiekkatieksi, joka kulki salaattipeltojen vierellä. Jossain vaiheessa usko meinasi jo pettää, mutta onneksi vastaan tuli lenkkelijöitä, jotka vakuuttivat, että silta toiselle puolelle löytyy "ehkä n. kilometrin päästä". Todellisuudessa matkaa oli varmasti lähemmäs 2 km ja kun pääsin sillan yli, kyltit osoittivat, että Grenobleen oli matkaa vielä 10 km. Ihana reissu ja vähän paremmalla suunnittelulla(ja kartta mukana) aion kyllä lähteä lähipäivinä kauemmaksikin!

Ensi viikolla lähden Aacheniin (Aix-la-chapelle en francais!!!) moikkaamaan Heiniä :) Pariisissa aion kolmen tunnin junan- ja juna-asemanvaihtoajalla käydä kurkkaamassa Eiffel-tornin kesällä. Sitä ja muita tulevia seikkailuja odotellessa...